Kesä meni katsellessa ruusuja

11 09 2013

Kesän ruusu

”Tiedemies esitti vastalauseensa, koska hänen mielestään opettaja teki vääryyttä tieteelle väittäessään ylenkatseellisesti, että käsitteet olivat käsitteettömän tietämisen vastakohta.
Opettaja näki vaivaa selittääkseen, että hän oli tieteen ystävä, mutta hän jatkoi: ”Toivottavasti tunnette vaimonne tavalla, joka menee tieteellisen käsitetiedon tuolle puolen!”
Puhuessaan myöhemmin oppilaidensa kanssa hän esitti asian vielä voimakkaammin. Hän sanoi: ”Käsitteet määrittelevät. Määrittely on tuhoamista. Käsitteet pilkkovat todellisuuden palasiksi. Se, mikä pilkotaan palasiksi, tapetaan.”
”Ovatko käsitteet sitten täysin hyödyttömiä?”
”Eivät ole. Pilkkoessasi ruusun palasiksi saat arvokasta tietoa, mutta et mitenkään opi tuntemaan ruusua. Ryhtyessäsi oppineeksi hankit paljon tietoa, mutta et opi lainkaan tuntemaan todellisuutta.” (Anthony De Mello, Yhden minuutin filosofiaa)

Hyvää teki jokatapauksessa käyttää kesä ruusujen katseluun.





Jatko-opintojen oppimisympäristö kunnossa

24 06 2013

Kesän kynnyksellä olen saanut oman oppimisympäristöni rakennettua. Enkä olisi osannut syksyllä 2012 vielä kuvitella minkälainen se on. Se on paljon enemmän verkossa, kirjastossa ja tabletilla kuin osasin ajatellakaan.

Aikaisemmat tutkimukset löytyvät ja kuluvat käytössä

Ensinnäkin yliopiston kirjasto ansaitsee kiitokset ja kukkaset. ResearchGuides –jaottelu auttaa löytämään omaan ja rinnakkaisiin tieteenaloihin liittyvät tietokannat ja viitetietokannat. Hakusanat, Boolen operaattorit ja monta muuta asiaa aukenivat Tiedonhaun kurssilla, missä asioita selvennettiin mm. pelaamalla korttipeliä. Varsinainen tutkijan taivas on Refworks-ohjelma höystettynä Write-N-Cite –ohjelmalla. Nyt materiaalit pysyvät tallessa ja viitausten ja lähdeluettelon tekeminen sujuu kuin tanssi. Ainakin kun muistaa käyttää koko ajan samaa PC-konetta, eikä kiepauta tekstiä välillä Macci-maailmassa.

PDF:n muokkausohjelma 8,99 eur oli hyvä investointi

Kuva

Iso osa materiaaleista on näkyvillä koneella saman tien pdf:nä. Koska materiaalia löytyy runsaasti tuli heti mieleen onko ainoa tapa tehdä omia merkintöjä ja lainauksia materiaalista tulostamalla artikkelit paperille. Tämä tuntui todella
vanhanaikaiselta ja itseni tuntien tulostetut artikkelit olisivat aina hukassa. Ratkaisuksi löytyi iPad ja siihen ladattava iAnnotete PDF –ohjelma. Nyt pystyn tekemään pdf-dokumentteihin vähintään samat merkinnät kuin paperiartikkeliin. Artikkeleihin jää alleviivauksia, sivuhuomautuksia ja kirjanmerkkejä aivan samoin kuin paperille. Kun luen materiaalit iPadilta se toimii kuin kirja, mistä voin kirjoittaa lainauksia ilman että joudun pyörittämään ikkunoita yhdellä näytöllä.
Ja omien muistiinpanojen tekeminen artikkeleista tuntui vielä rasittavammalta kun tarkoitus on yleensä käyttää vain yhtä tai paria kohtaa artikkelista.  Nyt jää kapasiteettia oman ajattelun kehittämiseen kun aikaisemmat tutkimukset ovat käytettävissä ja muokattavissa omilla merkinnöillä rikastettuna tabletin iBooksissa tai googledrivessa.

Verkon on toimittava!

Viimesilauksen oppimisympäristön joustolle antoi pätkivän kiinteän laajakaisten tilalle hankkimani 4G-mokkula, mikä kulkee mukanani kesälomalla menin sitten minne vain.

Ja oman ajattelun…

Nyt ei sitten puutukaan kuin oman ajattelun herättelyä ja aikaa istua koneen ääressä. Kuin tilauksesta jalkaan iski rasitusvamma. Toivon että se lähtee levolla eli urheilut on nyt urheiltu joksikin aikaa.





Life means stories

28 05 2013

Turkin Ankarassa pidetty CREATE-ACT-CHANGE –konferenssi oli sataprosenttinen työmatka. 7.-11.5. Näin hotellin, konferenssikeskuksen ja galadinnerin. Niin ja tietenkin Istanbulin ja Ankaran lentokentät sekä hotellin kylpylän, missä löytyi tv kaukosäätimen kera myös saunasta. Seminaari oli antoisa ja uusia ideoita, verkostoja ja materiaaleja löytyi runsaasti. Koossa on ainekset uuteen kansalliseen ja/tai kansainväliseen hankkeeseen. Suomesta ei ollut muita osanottajia, mutta norjalaisia sitäkin enemmän. Norjassa tehdään myös digitarinoita runsaasti. Uusia kontakteja sain Japaniin, Iso-Britanniaan, Turkkiin, Kreikkaan, Uuteen Seelantiin, Australiaan ja Etelä-Afrikkaan.

Cathy Jaynes on "Go Around" -tarinan kertoja. Olimme samassa Facilitator in training -työpajassa Coloradossa 2011.

Cathy Jaynes on ”Go Around” -tarinan kertoja. Olimme samassa Facilitator in training -työpajassa Coloradossa 2011.

”University didn’t give me my personal voice”

Otsikon tarina oli mieleenpainuva ja sai ainakin minut pohtimaan, minkälainen kasvun paikka yliopisto on. Antaako yliopisto opiskelijoille valmiudet asiantuntijatyöhön, kasvualustan identiteetille ja kokonaiselle ihmiselle vai molemmat? Tarinan tehnyt mies oli valmistunut yliopistosta pari vuotta sitten ja koki yliopiston antaneen kovin yksipuoliset eväät elämään, vaikka hyvä työpaikka, perhe ja elämä muutoinkin olivat mallillaan.

Digitarinoita tekemällä opiskelijat tuottavat itse tietoa ja oppimiprosessin omistajuus siirtyy opiskelijoille. C. Wright Mills kertoi, että sosiologian peruskäsitteet kuten kulttuuri, rakenteet ja valta ymmärretään oman tiedontuotannon kautta, kun digitarinan aiheena on kuvailla sosiologista mielikuvitusta oman elämän esimerkeillä. Puutteita opiskelijoilla oli narraation ymmärtämisessä eli digitarinoissa ei ollut selkeästi erottuvia alkua, keskikohtaa ja loppua. Seminaarissa todettiin, että pitkittäistutkimukset siitä, miten tarinat muuttavat meitä olisivat tervetulleita. Tarinat sopivat oppimisessa esim. ammatillisen identiteetin reflektointiin ja ePortfolion sisällöksi.

Mark Dunford (DigiTales) kertoi miten ikääntyneet oppivat tieto- ja viestintätekniikkaa vähän kuin vahingossa tehdessään digitarinoita. Haasteellista on tehdä tarinat kuulluksi laajemmalti. Osallistujat hakivat digitarinoille pidempää ”häntää” ja yksi idea on Norjan museoiden tapa linkittää digitarinoita wikipediaan.

Japanilaiset Yuko Tsuchiya ja Akiko Ogawa olivat nimenneet vaativan story circle –vaiheen play circleksi, mikä auttoi etenkin

Inger Hauk & Robert Kershaw

Inger Hauk & Robert Kershaw

nuoria osallistujia oman äänen löytämisessä. Lasten ja nuorten kanssa käytetyissä menetelmissä oli samoja elementtejä kuin omissa työpajoissani mm. kuvien käyttämisessä käsikirjoitusvaiheessa. He kutsuivat menetelmäänsä dialogiseksi tarinan herättelyksi (dialogic story-weaving). Samalla kun nuorelta kysellään tarinan teosta tulee näkyviin mitä kertojan mielessä liikkuu. Japanilaiset Karita-kortit ja Photo-Karutat olivat apuna tarinatyöpajan lämmittelyvaiheessa. Harjoitustarinoita tehtiin yhdistämällä korteista satunnaisia pareja ja näin kynnys oman tarinan kertomiseen madaltui. Toinen tehtävä oli lähteä kuvaamaan luontoa ja kertoa mitä ajatteli kun otti tietyn kuvan.

Wholeness and wellbeing

Hacettepe yliopiston konferenssikeskus oli suurin koskaan näkemäni. Keynote-esiintyjät huutelivat kaikki eturiviin tunnelman tiivistämiseksi.

Hacettepe yliopiston konferenssikeskus oli suurin koskaan näkemäni. Keynote-esiintyjät huutelivat kaikki eturiviin tunnelman tiivistämiseksi.

Pip Hardyn esitys aiheesta ”Compassion in health care” oli koskettava. Keskustelut Pip Hardyn ja Tony Sumnerin (Pilgrim Projects) kanssa avarsivat käsitystäni digitarinoiden mahdollisuuksia työhyvinvoinnin edistämisessä ja terveydenhoidon kehittämisessä. Pip ja Tony kertoivat terveydenhoidon henkilökunnan toiveista, että joka vuosi olisi hyvä voida käyttää 2-3 päivää omaan työhön liittyvän tarinan tekemiseen ja oman työn reflektointiin irti arjesta. Potilaiden palautteessa korostui kuulluksi tulemisen kokemus. Työpajan ohjaajan näkökulmasta eettisiä asioita käsitellyt paneeli oli erittäin antoisa vaikka osallistujat eivät kaikista asioista yksimielisiä olleetkaan.

”Story is a snapshot story of what happened to us as we saw it”

Teoreettisempia kysymyksiä olivat mm. epäilyt kärsiikö digitaalinen tarinankerronta aliteoretisoinnista ja ovatko tarinat vain tarinoita vai totta? Täytyykö niiden olla totta? Voiko mikään representaatio ylipäätään olla totta muulle kuin itse tekijälle? Digitarinoita voidaan pitää taiteena, jossa totta on se mitä tarinankertoja luo. Totuus kertojan tulkitsemana kelpasi sosiaalitieteiden kvalitatiiviseksi menetelmäksi. Digitaalisuuden painottuminen menetelmässä voisi vähentyä ja digitaalisen tarinankerronnnan sijaan alettaisiin puhua tarinankerronnasta digitaalisesti. Tämä on aika lähellä käyttämääni tarinatyöpajan termiä.

Grete Jamissen ja muut norjalaiset olivat mukana liki kymmenellä hengellä

Grete Jamissen (vas.) ja muut norjalaiset olivat mukana liki kymmenellä hengellä

”When we speak we create public places”

Mielenkiintoisia olivat myös näkökulmat puheen poliittisuudesta ja miten tarinoita kertomalla luodaan uusia julkisia tiloja. Puheella luodaan instituution maantiedettä kouluihin ja organisaatioihin. Kyse on instituution diskurssista, sisällön ja kuuntelemisen käytännöistä, “praxis of listening to content and soundings”. Sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen tilan lisäksi kuultavissa on oma ääni. Muutos tapahtuu tarina tarinalta eikä skaalaamalla.  “Storytelling is social system. Individual agents learn from repetition, copying, play (”creation”).” Tätä olisi mielenkiintoista tutkia lisää itsekin.

Hacettepen yliopiston jatko-opiskelija G. Zeybek Kabakci http://www.iletisim.hacettepe.edu.tr/pdata/index.php?page_id=200&post_id=219&title=Ars.-Gor.-Gokce-Zeybek-Kabakci–heart-of-the-story-connecting-digital-storytelling-to-sociology-of-emotions–baslikli-bildiri-sunuldu

esitteli tutkimustaan emootioiden sosiologiasta ja näkökulma herätti kuulijoissa kiinnostusta.

Verkostoituminen oli järjestetty mukavalla tavalla. Eri teemoista syntyi fläppejä sisältäen ideoita, yhteystietoja ja linkkejä.

Verkostoituminen oli järjestetty mukavalla tavalla. Eri teemoista syntyi fläppejä sisältäen ideoita, yhteystietoja ja linkkejä.

”You have a nice coat”

Joe Lambert piti hyvän esityksen ja tiivisti tarinankerronnan ytimen toteamukseen ”Stories mean a dialogue, professional differences disappear”. Tämä oli myös konferenssin henki, mikä konkretisoitui koomisesti kun professori John Hartley avasi keskustelun bussijonossa takanani  lausumalla”You have a nice coat”. Olisi tehnyt mieli kysellä vaikka mitä hänen esityksestään jne., mutta jopa minä menin ihan sanattomaksi. Mukavaa ja mutkatonta seurustelua siis niin kuin jo Lillehammerin konferenssissa 2011. Tuliaisina on neljäs painos Digital Storytelling –kirjasta eri puolilta maapalloa löytyvien digitarinoiden ystävien signeeraamana. Seuraava tapaaminen on Kreikassa 8.-9.5.2014 epävirallisessa konferenssissa ja 2015 joko Kanadassa tai Etelä-Afrikassa virallisessa DST-konferenssissa.

Kiitokset Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan jatko-opiskelijoiden matkamäärärahasta ja Koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean matka-avustuksesta, joiden ansiosta pääsin mukaan.

Bussista

Bussista nähtyä

Tarinoita:

DigiTales http://www.digi-tales.org.uk

The Center for Medical Transport Research http://www.tcmtr.org

Digitalfortalt http://digitaltfortalt.no

John Hartley: The perfect rock http://www.youtube.com/watch?v=fIxu33F8r2w

Jane’s Walk http://www.janeswalk.net

Journeys to health http://digitaljourneys.wordpress.com/?ref=spelling

TEDxTeen – Tavi Gevinson: Still Figuring it Out http://www.youtube.com/watch?v=6osiBvQ-RRg

Kirjallisuutta:

Barthes, R. Camera Lucida: Reflections on Photography.

http://www.amazon.com/Camera-Lucida-Reflections-Roland-Barthes/dp/0374521344

La Belle, B. 2010. Acoustic Territories: Sound Culture and Everyday Life.

http://dijitaloyku.org/Kaynaklar.html

Bollas, C. The Evocative Object World.

http://www.amazon.com/Evocative-Object-World-Christopher-Bollas/dp/0415473942

Booker, C. The Seven Basic Plots: Why We Tell Stories.

http://www.amazon.com/Seven-Basic-Plots-Stories-ebook/dp/B0051124WK/ref=la_B001HPNUCM_1_1?ie=UTF8&qid=1369770953&sr=1-1

Kegan, R. The Evolving Self: Problem and Process in Human Development. http://www.amazon.com/Evolving-Self-Problem-Process-Development/dp/0674272315

Kieran, E. The Educated Mind: How Cognitive Tools Shape Our Understanding.

http://www.amazon.com/Educated-Mind-Cognitive-Tools-Understanding/dp/0226190390





Onpa ruoho makoisaa tuolla aidan toisella puolella!

11 02 2013

Digitarinoiden teossa ei edetä tekniikkavetoisesti vaan päinvastoin. Ilman hyvää tarinaa ja luovuutta ei päästä edes ensimmäistä askelta. Mutta koska tarina tehdään digitaaliseksi tarvitaan loppuvaiheessa tekniikkaa ja ohjelmia kokoamaan tarina. Olen pitänyt työpajoja erilaisilla ohjelmilla ja aina on jäänyt toivomisen varaa;  jos kuvia ja kerrontaa on saanut ohjelmaan helposti on videon  tai musiikin  yhdistäminen ollut hankalaa. Tai jos ohjelma pystyykin käsittelemään kaikkia elementtejä se on ollut niin vaikea, että parin päivän työpajassa käytön opettelu on epärealistista. Ihanteellisin ohjelma viime vuosina  on ilmanmuuta ollut iMovie, mutta koska se on ollut käytettävissä vain Maceissä ei siitä juuri ole ollut iloa työpajoissa.

Mutta nyt on löytynyt sopivia ohjelmia niin että digitarinoiden tekemistä voi jo sanoa mukavaksi! Tablettien kanssa onnistuu sekä tarinan äänittäminen, uusien kuvien ja videoiden ottaminen, eri elementtien editointi ja jakelu. Ensimmäinen digitarinatyöpaja tableteilla pidettiin kulttuurihistorian kurssilla Historian läsnäolo.  Ongelmakohdiksi osoittautuivat muualta ladatun musiikin tuominen osaksi tarinaa ja lainatablettien käyttö koska tarinaa ei voi tallentaa keskeneräisenä. Ja tabletin nollauksessa keskeneräinen työ menetetään. Mutta hienoja tarinoita valmistui ja myös osallistujat pitivät työskentelystä. Seuraava tablettien kanssa toteutettava työpaja on  vuorossa toukokuussa eli tablettityöpajat on varmasti kasvava trendi.

Joulukuussa hankin Adobe Premiere Elements 11 -ohjleman ja siinä taas on työkalu, minkä avulla voi toteuttaa villeimmätkin ideat. Itse nautin eniten siitä, että samassa ohjelmassa saa editoitua helposti niin kuvat, videot kuin äänenkin. Ja kun ruokahalu on tarinoita tehdessä ja opettaessa kasvanut niin tässä ohjelmassa riittää kapasiteettia vaikka mihin.  Ohjelma tuli erittäin tutuksi kun sain siitä juuri valmiiksi 1,5 tuntia video-oppimateriaalia EduTV:n tarjontaan.

Eli jos minä saisin päättää niin seuraavat työpajat pitäisin mieluusti vain iPadin iMovien ja Adobe Premiere Elements 11 -ohjelman kanssa. Mutta olen henkisesti valmistautunut myös Moviemakerin, Windows Live elokuvatyökalun- ja Audacityn –sekametelisoppaankin. Ne vain tuntuvat niiiiin vanhanaikaisilta nyt kun on nähnyt miltä ruoho näyttää aidan toisella puolella.





Merkityksellinen hevoskuva

6 12 2012

Hevoskortit

Merkityksellisten kuvien avulla voidaan oppia uutta, lisätä itsetuntemusta ja vaikuttaa terapeuttisesti. Valokuvat avaavat myös väyliä mielikuvituksen ja luovuuden maailmaan. Kokeilin Ulla Halkolan Spectrovisions korttisarjaa jo ensimmäisissä digitaalisen tarinankerronnan työpajoissani. Käsikirjoituksen alkuvaihe koetaan usein vaikeaksi. Oman tarinan merkityksen etsinnässä valokuvat ovat olleet erinomainen apu. Joskus joku tietty valokuva on koettu niin merkitykselliseksi, että se on haluttu sisällyttää mukaan jopa tarinan kuvakäsikirjoitukseen.  Koskettava työttömän tarina syntyi mm. Laurean Pumppu-hankkeen opiskelijaparilta, joiden haastateltava ei ollut saapunut lainkaan paikalle. Opiskelijat olivat tarinapiirissä tämän takia hyvin turhautuneita ja sanoivat että heillä ei ole tarinaa. Valokuvan he kuitenkin olivat valinneet. Se oli tyhjä tuoli. Siitä syntyi koskettava tarina työttömästä, jonka ainoa ääni olivat nämä opiskelijat. Tarinan kuvitus rakentui tyhjän tuolin idealle.

Hevonen on ollut hyötykäytön rinnalla kaikkina aikoina ihmiselle myös henkisyyden ilmentymä. Leena Vilkka toteaa, että kadottaessamme suhteen eläimiin menetämme myös tietämyksen siitä, mitä on olla ihminen. Hevoset opettavat meille ihmisenä olemista. Hevosen ja ihmisen yhteisiä piirteitä ovat sosiaalisuus, kommunikatiivisuus, muisti, oppivaisuus ja sopeutuvaisuus. Kirjailija Helvi Hämäläinen toteaa, että hevonen on paitsi yksittäisen ihmisen myös koko ihmisyhteisön tunteiden peili. ”Hevonen on sielullinen olento, henkisyyden, ideoiden ja ajatusten ilmentäjä. Hevonen voi ilmaista mielentiloja, monenlaisia unelmia ja pyrkimyksiä… Hevonen yhdistyy kauneuteen ja vapauteen, jotka ovat hengen ominaisuuksia.”

Kuvasin kesällä 2012 noin tuhat valokuvaa 210 kilometrin islanninhevosvaelluksella kahden jäätikön välissä.  Viikinkien vanhaa reittiä ratsastaessa hevosen ja ihmisen side oli totta joka askeleella. Molempien tavoitteena päästä perille ja lepäämään ennen matkan jatkamista seuraavana aamuna. Mutta aistittavissa oli myös nautinto ja vapaus yhteisellä matkalla. Syksyllä olen valinnut näistä kuvista jatkoon 91 valokuvaa. Ennen kuin korttisarja on valmis pitäisi siitä vielä pudottaa pois ainakin 16. Seuraava askel on kokeilla kuvakorttisarjaa erilaisilla ryhmillä. Erityisesti minua kiinnostaa tietää miten kuvat toimivat hevosia tuntevilla verrattuna niihin joilla hevoskokemusta ei ole. Toivottavasti molempien kohdalla hyvin ja omaa luovuutta ja mielikuvitusta tukien. Mikäli olet kiinnostunut auttamaan korttimäärän karsinnassa tai kokeilemaan kortteja ota yhteyttä.

Lähteet:

Halkola, U. 2011. Spectrokortit terapiassa ja ohjauksessa. Opas valokuvakorttien käyttöön.
Pitkänen, A. 2008. Hevosvoimia. Hyvää oloa hevosharrastuksesta.





“If you don’t have the data, you have to create the data”

11 10 2012

Elinikäinen oppiminen on jostain syystä konkretisoitunut paitsi omassa uranvalinnassa niin myös omassa elämässä. Maisteriksi toukokuussa 1991 valmistuttuani en kauaa epäillyt opintojen jatkamista, sillä jo saman vuoden syyskuussa oli takataskussa opinto-oikeus kasvatustieteiden lisensiaatin tutkintoon.

Opinnot eivät kuitenkaan pariinkymmeneen vuoteen edenneet oman tutkimustyön osalta. Suoritin silloisten jatko-opintovaatimusten mukaiset sivuaineopinnot, erilaisia verkko-oppimisen maailmaan liittyviä kursseja sekä opettajan pedagogiset opinnot.

2000-luvun puolella opintoni suuntautuvat mediakasvatukseen ja mediataitoihin Taideteollisessa korkeakoulussa ja Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Digitaalisella tarinankerronnalla näin heti monia mahdollisuuksia. 2011 aloitin oman päätyön ohella freelance-uran digitaalisten tarinankerronnan työpajojen vetäjänä. Mutta tutkimusta digitaalisista tarinoista oppimiseen yhdistettynä löysin käsiini aivan liian vähän.

Nyt ympyrä on sulkeutunut.  4.10.2012 kasvatustieteiden tiedekunta myönsi opinto-oikeuden jatko-opintoihin kasvatustieteiden tohtoriohjelmassa oppimistutkimuksen osa-ohjelmassa. Tutkimussuunnitelman työnimenä on Digital Storytelling and Narratives in Learning.





Kotisivu kuntoon että pääsee taas varsinaiseen työhön

2 09 2012

Kesän suurin menetys oli Applen mobileme-palvelun loppuminen. Sinne menivät helppokäyttöiset kotisivut, joita olin päivittänyt palvelun kautta sekä Satu ja tarina – nimellä että Old Cobbler’s -nimellä. Erilaisia vinkkejä uusista palveluista on sadellut. Mistään muusta en ole varma kuin siitä, että mitään tietokannan perustajaa minusta ei tule. Tätäkin yritin yhden kesälomapäivän verran. Grrr.

Toistaiseksi tämä wordpress.com vaikuttaa lupaavalta ja teen tästä nyt oman leikkiareenani vähäksi aikaa. Tavoitteeni eivät ole kummoisia; sivujen kautta pystyn kertomaan osaamisestani ja ajankohtaisista tekemisistä ja tavoittamaan samoista asioista kiinnostuneita oppilaitoksia, yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä. Ja sivut pitää pystyä integroimaan sosiaalisen median eri kanavien kanssa. Eikä visuaalisuus ole pahitteeksi, koska elämässä pitää olla valokuvia, videota ja elokuvaa! 

 

 








Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.