Elinikäinen oppiminen on jostain syystä konkretisoitunut paitsi omassa uranvalinnassa niin myös omassa elämässä. Maisteriksi toukokuussa 1991 valmistuttuani en kauaa epäillyt opintojen jatkamista, sillä jo saman vuoden syyskuussa oli takataskussa opinto-oikeus kasvatustieteiden lisensiaatin tutkintoon.
Opinnot eivät kuitenkaan pariinkymmeneen vuoteen edenneet oman tutkimustyön osalta. Suoritin silloisten jatko-opintovaatimusten mukaiset sivuaineopinnot, erilaisia verkko-oppimisen maailmaan liittyviä kursseja sekä opettajan pedagogiset opinnot.
2000-luvun puolella opintoni suuntautuvat mediakasvatukseen ja mediataitoihin Taideteollisessa korkeakoulussa ja Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Digitaalisella tarinankerronnalla näin heti monia mahdollisuuksia. 2011 aloitin oman päätyön ohella freelance-uran digitaalisten tarinankerronnan työpajojen vetäjänä. Mutta tutkimusta digitaalisista tarinoista oppimiseen yhdistettynä löysin käsiini aivan liian vähän.
Nyt ympyrä on sulkeutunut. 4.10.2012 kasvatustieteiden tiedekunta myönsi opinto-oikeuden jatko-opintoihin kasvatustieteiden tohtoriohjelmassa oppimistutkimuksen osa-ohjelmassa. Tutkimussuunnitelman työnimenä on Digital Storytelling and Narratives in Learning.
Satu ja tarina 