Life means stories

28 05 2013

Turkin Ankarassa pidetty CREATE-ACT-CHANGE –konferenssi oli sataprosenttinen työmatka. 7.-11.5. Näin hotellin, konferenssikeskuksen ja galadinnerin. Niin ja tietenkin Istanbulin ja Ankaran lentokentät sekä hotellin kylpylän, missä löytyi tv kaukosäätimen kera myös saunasta. Seminaari oli antoisa ja uusia ideoita, verkostoja ja materiaaleja löytyi runsaasti. Koossa on ainekset uuteen kansalliseen ja/tai kansainväliseen hankkeeseen. Suomesta ei ollut muita osanottajia, mutta norjalaisia sitäkin enemmän. Norjassa tehdään myös digitarinoita runsaasti. Uusia kontakteja sain Japaniin, Iso-Britanniaan, Turkkiin, Kreikkaan, Uuteen Seelantiin, Australiaan ja Etelä-Afrikkaan.

Cathy Jaynes on "Go Around" -tarinan kertoja. Olimme samassa Facilitator in training -työpajassa Coloradossa 2011.

Cathy Jaynes on ”Go Around” -tarinan kertoja. Olimme samassa Facilitator in training -työpajassa Coloradossa 2011.

”University didn’t give me my personal voice”

Otsikon tarina oli mieleenpainuva ja sai ainakin minut pohtimaan, minkälainen kasvun paikka yliopisto on. Antaako yliopisto opiskelijoille valmiudet asiantuntijatyöhön, kasvualustan identiteetille ja kokonaiselle ihmiselle vai molemmat? Tarinan tehnyt mies oli valmistunut yliopistosta pari vuotta sitten ja koki yliopiston antaneen kovin yksipuoliset eväät elämään, vaikka hyvä työpaikka, perhe ja elämä muutoinkin olivat mallillaan.

Digitarinoita tekemällä opiskelijat tuottavat itse tietoa ja oppimiprosessin omistajuus siirtyy opiskelijoille. C. Wright Mills kertoi, että sosiologian peruskäsitteet kuten kulttuuri, rakenteet ja valta ymmärretään oman tiedontuotannon kautta, kun digitarinan aiheena on kuvailla sosiologista mielikuvitusta oman elämän esimerkeillä. Puutteita opiskelijoilla oli narraation ymmärtämisessä eli digitarinoissa ei ollut selkeästi erottuvia alkua, keskikohtaa ja loppua. Seminaarissa todettiin, että pitkittäistutkimukset siitä, miten tarinat muuttavat meitä olisivat tervetulleita. Tarinat sopivat oppimisessa esim. ammatillisen identiteetin reflektointiin ja ePortfolion sisällöksi.

Mark Dunford (DigiTales) kertoi miten ikääntyneet oppivat tieto- ja viestintätekniikkaa vähän kuin vahingossa tehdessään digitarinoita. Haasteellista on tehdä tarinat kuulluksi laajemmalti. Osallistujat hakivat digitarinoille pidempää ”häntää” ja yksi idea on Norjan museoiden tapa linkittää digitarinoita wikipediaan.

Japanilaiset Yuko Tsuchiya ja Akiko Ogawa olivat nimenneet vaativan story circle –vaiheen play circleksi, mikä auttoi etenkin

Inger Hauk & Robert Kershaw

Inger Hauk & Robert Kershaw

nuoria osallistujia oman äänen löytämisessä. Lasten ja nuorten kanssa käytetyissä menetelmissä oli samoja elementtejä kuin omissa työpajoissani mm. kuvien käyttämisessä käsikirjoitusvaiheessa. He kutsuivat menetelmäänsä dialogiseksi tarinan herättelyksi (dialogic story-weaving). Samalla kun nuorelta kysellään tarinan teosta tulee näkyviin mitä kertojan mielessä liikkuu. Japanilaiset Karita-kortit ja Photo-Karutat olivat apuna tarinatyöpajan lämmittelyvaiheessa. Harjoitustarinoita tehtiin yhdistämällä korteista satunnaisia pareja ja näin kynnys oman tarinan kertomiseen madaltui. Toinen tehtävä oli lähteä kuvaamaan luontoa ja kertoa mitä ajatteli kun otti tietyn kuvan.

Wholeness and wellbeing

Hacettepe yliopiston konferenssikeskus oli suurin koskaan näkemäni. Keynote-esiintyjät huutelivat kaikki eturiviin tunnelman tiivistämiseksi.

Hacettepe yliopiston konferenssikeskus oli suurin koskaan näkemäni. Keynote-esiintyjät huutelivat kaikki eturiviin tunnelman tiivistämiseksi.

Pip Hardyn esitys aiheesta ”Compassion in health care” oli koskettava. Keskustelut Pip Hardyn ja Tony Sumnerin (Pilgrim Projects) kanssa avarsivat käsitystäni digitarinoiden mahdollisuuksia työhyvinvoinnin edistämisessä ja terveydenhoidon kehittämisessä. Pip ja Tony kertoivat terveydenhoidon henkilökunnan toiveista, että joka vuosi olisi hyvä voida käyttää 2-3 päivää omaan työhön liittyvän tarinan tekemiseen ja oman työn reflektointiin irti arjesta. Potilaiden palautteessa korostui kuulluksi tulemisen kokemus. Työpajan ohjaajan näkökulmasta eettisiä asioita käsitellyt paneeli oli erittäin antoisa vaikka osallistujat eivät kaikista asioista yksimielisiä olleetkaan.

”Story is a snapshot story of what happened to us as we saw it”

Teoreettisempia kysymyksiä olivat mm. epäilyt kärsiikö digitaalinen tarinankerronta aliteoretisoinnista ja ovatko tarinat vain tarinoita vai totta? Täytyykö niiden olla totta? Voiko mikään representaatio ylipäätään olla totta muulle kuin itse tekijälle? Digitarinoita voidaan pitää taiteena, jossa totta on se mitä tarinankertoja luo. Totuus kertojan tulkitsemana kelpasi sosiaalitieteiden kvalitatiiviseksi menetelmäksi. Digitaalisuuden painottuminen menetelmässä voisi vähentyä ja digitaalisen tarinankerronnnan sijaan alettaisiin puhua tarinankerronnasta digitaalisesti. Tämä on aika lähellä käyttämääni tarinatyöpajan termiä.

Grete Jamissen ja muut norjalaiset olivat mukana liki kymmenellä hengellä

Grete Jamissen (vas.) ja muut norjalaiset olivat mukana liki kymmenellä hengellä

”When we speak we create public places”

Mielenkiintoisia olivat myös näkökulmat puheen poliittisuudesta ja miten tarinoita kertomalla luodaan uusia julkisia tiloja. Puheella luodaan instituution maantiedettä kouluihin ja organisaatioihin. Kyse on instituution diskurssista, sisällön ja kuuntelemisen käytännöistä, “praxis of listening to content and soundings”. Sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen tilan lisäksi kuultavissa on oma ääni. Muutos tapahtuu tarina tarinalta eikä skaalaamalla.  “Storytelling is social system. Individual agents learn from repetition, copying, play (”creation”).” Tätä olisi mielenkiintoista tutkia lisää itsekin.

Hacettepen yliopiston jatko-opiskelija G. Zeybek Kabakci http://www.iletisim.hacettepe.edu.tr/pdata/index.php?page_id=200&post_id=219&title=Ars.-Gor.-Gokce-Zeybek-Kabakci–heart-of-the-story-connecting-digital-storytelling-to-sociology-of-emotions–baslikli-bildiri-sunuldu

esitteli tutkimustaan emootioiden sosiologiasta ja näkökulma herätti kuulijoissa kiinnostusta.

Verkostoituminen oli järjestetty mukavalla tavalla. Eri teemoista syntyi fläppejä sisältäen ideoita, yhteystietoja ja linkkejä.

Verkostoituminen oli järjestetty mukavalla tavalla. Eri teemoista syntyi fläppejä sisältäen ideoita, yhteystietoja ja linkkejä.

”You have a nice coat”

Joe Lambert piti hyvän esityksen ja tiivisti tarinankerronnan ytimen toteamukseen ”Stories mean a dialogue, professional differences disappear”. Tämä oli myös konferenssin henki, mikä konkretisoitui koomisesti kun professori John Hartley avasi keskustelun bussijonossa takanani  lausumalla”You have a nice coat”. Olisi tehnyt mieli kysellä vaikka mitä hänen esityksestään jne., mutta jopa minä menin ihan sanattomaksi. Mukavaa ja mutkatonta seurustelua siis niin kuin jo Lillehammerin konferenssissa 2011. Tuliaisina on neljäs painos Digital Storytelling –kirjasta eri puolilta maapalloa löytyvien digitarinoiden ystävien signeeraamana. Seuraava tapaaminen on Kreikassa 8.-9.5.2014 epävirallisessa konferenssissa ja 2015 joko Kanadassa tai Etelä-Afrikassa virallisessa DST-konferenssissa.

Kiitokset Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan jatko-opiskelijoiden matkamäärärahasta ja Koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean matka-avustuksesta, joiden ansiosta pääsin mukaan.

Bussista

Bussista nähtyä

Tarinoita:

DigiTales http://www.digi-tales.org.uk

The Center for Medical Transport Research http://www.tcmtr.org

Digitalfortalt http://digitaltfortalt.no

John Hartley: The perfect rock http://www.youtube.com/watch?v=fIxu33F8r2w

Jane’s Walk http://www.janeswalk.net

Journeys to health http://digitaljourneys.wordpress.com/?ref=spelling

TEDxTeen – Tavi Gevinson: Still Figuring it Out http://www.youtube.com/watch?v=6osiBvQ-RRg

Kirjallisuutta:

Barthes, R. Camera Lucida: Reflections on Photography.

http://www.amazon.com/Camera-Lucida-Reflections-Roland-Barthes/dp/0374521344

La Belle, B. 2010. Acoustic Territories: Sound Culture and Everyday Life.

http://dijitaloyku.org/Kaynaklar.html

Bollas, C. The Evocative Object World.

http://www.amazon.com/Evocative-Object-World-Christopher-Bollas/dp/0415473942

Booker, C. The Seven Basic Plots: Why We Tell Stories.

http://www.amazon.com/Seven-Basic-Plots-Stories-ebook/dp/B0051124WK/ref=la_B001HPNUCM_1_1?ie=UTF8&qid=1369770953&sr=1-1

Kegan, R. The Evolving Self: Problem and Process in Human Development. http://www.amazon.com/Evolving-Self-Problem-Process-Development/dp/0674272315

Kieran, E. The Educated Mind: How Cognitive Tools Shape Our Understanding.

http://www.amazon.com/Educated-Mind-Cognitive-Tools-Understanding/dp/0226190390


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: