Onpa ruoho makoisaa tuolla aidan toisella puolella!

11 02 2013

Digitarinoiden teossa ei edetä tekniikkavetoisesti vaan päinvastoin. Ilman hyvää tarinaa ja luovuutta ei päästä edes ensimmäistä askelta. Mutta koska tarina tehdään digitaaliseksi tarvitaan loppuvaiheessa tekniikkaa ja ohjelmia kokoamaan tarina. Olen pitänyt työpajoja erilaisilla ohjelmilla ja aina on jäänyt toivomisen varaa;  jos kuvia ja kerrontaa on saanut ohjelmaan helposti on videon  tai musiikin  yhdistäminen ollut hankalaa. Tai jos ohjelma pystyykin käsittelemään kaikkia elementtejä se on ollut niin vaikea, että parin päivän työpajassa käytön opettelu on epärealistista. Ihanteellisin ohjelma viime vuosina  on ilmanmuuta ollut iMovie, mutta koska se on ollut käytettävissä vain Maceissä ei siitä juuri ole ollut iloa työpajoissa.

Mutta nyt on löytynyt sopivia ohjelmia niin että digitarinoiden tekemistä voi jo sanoa mukavaksi! Tablettien kanssa onnistuu sekä tarinan äänittäminen, uusien kuvien ja videoiden ottaminen, eri elementtien editointi ja jakelu. Ensimmäinen digitarinatyöpaja tableteilla pidettiin kulttuurihistorian kurssilla Historian läsnäolo.  Ongelmakohdiksi osoittautuivat muualta ladatun musiikin tuominen osaksi tarinaa ja lainatablettien käyttö koska tarinaa ei voi tallentaa keskeneräisenä. Ja tabletin nollauksessa keskeneräinen työ menetetään. Mutta hienoja tarinoita valmistui ja myös osallistujat pitivät työskentelystä. Seuraava tablettien kanssa toteutettava työpaja on  vuorossa toukokuussa eli tablettityöpajat on varmasti kasvava trendi.

Joulukuussa hankin Adobe Premiere Elements 11 -ohjleman ja siinä taas on työkalu, minkä avulla voi toteuttaa villeimmätkin ideat. Itse nautin eniten siitä, että samassa ohjelmassa saa editoitua helposti niin kuvat, videot kuin äänenkin. Ja kun ruokahalu on tarinoita tehdessä ja opettaessa kasvanut niin tässä ohjelmassa riittää kapasiteettia vaikka mihin.  Ohjelma tuli erittäin tutuksi kun sain siitä juuri valmiiksi 1,5 tuntia video-oppimateriaalia EduTV:n tarjontaan.

Eli jos minä saisin päättää niin seuraavat työpajat pitäisin mieluusti vain iPadin iMovien ja Adobe Premiere Elements 11 -ohjelman kanssa. Mutta olen henkisesti valmistautunut myös Moviemakerin, Windows Live elokuvatyökalun- ja Audacityn –sekametelisoppaankin. Ne vain tuntuvat niiiiin vanhanaikaisilta nyt kun on nähnyt miltä ruoho näyttää aidan toisella puolella.





Merkityksellinen hevoskuva

6 12 2012

Hevoskortit

Merkityksellisten kuvien avulla voidaan oppia uutta, lisätä itsetuntemusta ja vaikuttaa terapeuttisesti. Valokuvat avaavat myös väyliä mielikuvituksen ja luovuuden maailmaan. Kokeilin Ulla Halkolan Spectrovisions korttisarjaa jo ensimmäisissä digitaalisen tarinankerronnan työpajoissani. Käsikirjoituksen alkuvaihe koetaan usein vaikeaksi. Oman tarinan merkityksen etsinnässä valokuvat ovat olleet erinomainen apu. Joskus joku tietty valokuva on koettu niin merkitykselliseksi, että se on haluttu sisällyttää mukaan jopa tarinan kuvakäsikirjoitukseen.  Koskettava työttömän tarina syntyi mm. Laurean Pumppu-hankkeen opiskelijaparilta, joiden haastateltava ei ollut saapunut lainkaan paikalle. Opiskelijat olivat tarinapiirissä tämän takia hyvin turhautuneita ja sanoivat että heillä ei ole tarinaa. Valokuvan he kuitenkin olivat valinneet. Se oli tyhjä tuoli. Siitä syntyi koskettava tarina työttömästä, jonka ainoa ääni olivat nämä opiskelijat. Tarinan kuvitus rakentui tyhjän tuolin idealle.

Hevonen on ollut hyötykäytön rinnalla kaikkina aikoina ihmiselle myös henkisyyden ilmentymä. Leena Vilkka toteaa, että kadottaessamme suhteen eläimiin menetämme myös tietämyksen siitä, mitä on olla ihminen. Hevoset opettavat meille ihmisenä olemista. Hevosen ja ihmisen yhteisiä piirteitä ovat sosiaalisuus, kommunikatiivisuus, muisti, oppivaisuus ja sopeutuvaisuus. Kirjailija Helvi Hämäläinen toteaa, että hevonen on paitsi yksittäisen ihmisen myös koko ihmisyhteisön tunteiden peili. ”Hevonen on sielullinen olento, henkisyyden, ideoiden ja ajatusten ilmentäjä. Hevonen voi ilmaista mielentiloja, monenlaisia unelmia ja pyrkimyksiä… Hevonen yhdistyy kauneuteen ja vapauteen, jotka ovat hengen ominaisuuksia.”

Kuvasin kesällä 2012 noin tuhat valokuvaa 210 kilometrin islanninhevosvaelluksella kahden jäätikön välissä.  Viikinkien vanhaa reittiä ratsastaessa hevosen ja ihmisen side oli totta joka askeleella. Molempien tavoitteena päästä perille ja lepäämään ennen matkan jatkamista seuraavana aamuna. Mutta aistittavissa oli myös nautinto ja vapaus yhteisellä matkalla. Syksyllä olen valinnut näistä kuvista jatkoon 91 valokuvaa. Ennen kuin korttisarja on valmis pitäisi siitä vielä pudottaa pois ainakin 16. Seuraava askel on kokeilla kuvakorttisarjaa erilaisilla ryhmillä. Erityisesti minua kiinnostaa tietää miten kuvat toimivat hevosia tuntevilla verrattuna niihin joilla hevoskokemusta ei ole. Toivottavasti molempien kohdalla hyvin ja omaa luovuutta ja mielikuvitusta tukien. Mikäli olet kiinnostunut auttamaan korttimäärän karsinnassa tai kokeilemaan kortteja ota yhteyttä.

Lähteet:

Halkola, U. 2011. Spectrokortit terapiassa ja ohjauksessa. Opas valokuvakorttien käyttöön.
Pitkänen, A. 2008. Hevosvoimia. Hyvää oloa hevosharrastuksesta.





“If you don’t have the data, you have to create the data”

11 10 2012

Elinikäinen oppiminen on jostain syystä konkretisoitunut paitsi omassa uranvalinnassa niin myös omassa elämässä. Maisteriksi toukokuussa 1991 valmistuttuani en kauaa epäillyt opintojen jatkamista, sillä jo saman vuoden syyskuussa oli takataskussa opinto-oikeus kasvatustieteiden lisensiaatin tutkintoon.

Opinnot eivät kuitenkaan pariinkymmeneen vuoteen edenneet oman tutkimustyön osalta. Suoritin silloisten jatko-opintovaatimusten mukaiset sivuaineopinnot, erilaisia verkko-oppimisen maailmaan liittyviä kursseja sekä opettajan pedagogiset opinnot.

2000-luvun puolella opintoni suuntautuvat mediakasvatukseen ja mediataitoihin Taideteollisessa korkeakoulussa ja Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Digitaalisella tarinankerronnalla näin heti monia mahdollisuuksia. 2011 aloitin oman päätyön ohella freelance-uran digitaalisten tarinankerronnan työpajojen vetäjänä. Mutta tutkimusta digitaalisista tarinoista oppimiseen yhdistettynä löysin käsiini aivan liian vähän.

Nyt ympyrä on sulkeutunut.  4.10.2012 kasvatustieteiden tiedekunta myönsi opinto-oikeuden jatko-opintoihin kasvatustieteiden tohtoriohjelmassa oppimistutkimuksen osa-ohjelmassa. Tutkimussuunnitelman työnimenä on Digital Storytelling and Narratives in Learning.





Kotisivu kuntoon että pääsee taas varsinaiseen työhön

2 09 2012

Kesän suurin menetys oli Applen mobileme-palvelun loppuminen. Sinne menivät helppokäyttöiset kotisivut, joita olin päivittänyt palvelun kautta sekä Satu ja tarina – nimellä että Old Cobbler’s -nimellä. Erilaisia vinkkejä uusista palveluista on sadellut. Mistään muusta en ole varma kuin siitä, että mitään tietokannan perustajaa minusta ei tule. Tätäkin yritin yhden kesälomapäivän verran. Grrr.

Toistaiseksi tämä wordpress.com vaikuttaa lupaavalta ja teen tästä nyt oman leikkiareenani vähäksi aikaa. Tavoitteeni eivät ole kummoisia; sivujen kautta pystyn kertomaan osaamisestani ja ajankohtaisista tekemisistä ja tavoittamaan samoista asioista kiinnostuneita oppilaitoksia, yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä. Ja sivut pitää pystyä integroimaan sosiaalisen median eri kanavien kanssa. Eikä visuaalisuus ole pahitteeksi, koska elämässä pitää olla valokuvia, videota ja elokuvaa!