”Tiedemies esitti vastalauseensa, koska hänen mielestään opettaja teki vääryyttä tieteelle väittäessään ylenkatseellisesti, että käsitteet olivat käsitteettömän tietämisen vastakohta.
Opettaja näki vaivaa selittääkseen, että hän oli tieteen ystävä, mutta hän jatkoi: ”Toivottavasti tunnette vaimonne tavalla, joka menee tieteellisen käsitetiedon tuolle puolen!”
Puhuessaan myöhemmin oppilaidensa kanssa hän esitti asian vielä voimakkaammin. Hän sanoi: ”Käsitteet määrittelevät. Määrittely on tuhoamista. Käsitteet pilkkovat todellisuuden palasiksi. Se, mikä pilkotaan palasiksi, tapetaan.”
”Ovatko käsitteet sitten täysin hyödyttömiä?”
”Eivät ole. Pilkkoessasi ruusun palasiksi saat arvokasta tietoa, mutta et mitenkään opi tuntemaan ruusua. Ryhtyessäsi oppineeksi hankit paljon tietoa, mutta et opi lainkaan tuntemaan todellisuutta.” (Anthony De Mello, Yhden minuutin filosofiaa)
Hyvää teki jokatapauksessa käyttää kesä ruusujen katseluun.
Satu ja tarina 