Pedagogiikka – taidetta vai tiedettä?

Väitöskirjan sivutuotteena tulee perehdyttyä tuttuihin käsitteisiin uusilla tavoilla. Olen tehnyt oman urani työelämässä pedagogina. Mutta mitä on olla pedagogi? Tuliko minusta pedagogi perehdyttyäni yliopistossa useita vuosia kasvatustieteelliseen näkökulmaan ja tutkimukseen? Tuliko minusta pedagogi kun hankin opettajan pedagogisen pätevyyden? Vai tuliko minusta pedagogi ihan jostain muusta syystä?

Henri Marion 1800-luvun lopulla näki pedagogiikan sekä tieteenä että taiteena. Koska ranskankieli on haluton näkemään pedagogiikassa sekä tieteen että taiteen Marion päätyy määrittelemään pedagogiikan kasvatusta käsitteleväksi tieteeksi. Tieteeksi sen takia, että pedagogiikassa ei ole niinkään kyse itse prosessista vaan teoreettisista tausta-ajatuksista, prosessin arvioinnista ja koordinoinnista. Carl Rogers puolestaan näkee pedagogiikan puhtaana intuitiona. Didaktiikka esiteltiin ranskalaiselle opettajankoulutukselle pedagogiikan siistinä rajauksena aitaukseen, jossa leikkivät oppilaat, opettajat ja erilaiset sisällöt. Näin yleisestä pedagogiikasta tuli kasvatuksen filosofiaa, sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa.

Skandinaviassa pedagogiikka on sanana luonteva käyttää toisin kuin Englannissa. Pedagogiikka liittää yhteen koulutuksen käytänteet ja sosiaaliset suhteet. Kenen reviirille pedagogiikan tulisi kuulua kun pedagogiikka sisältää aina vision (teorian, uskomukset) yhteiskunnasta, ihmisluonnosta tiedosta ja tuotannosta ja määrittelee tätä kautta koulutuksella tavoiteltavat tulokset, määrittelyt ja säännöt, jotka puolestaan realisoituvat koulutuksen käytänteinä.”

Vygotskyn varhainen pedagogiikan määritelmä on kovin sosiologinen luonteeltaan: ”Pedagogiikka ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan irrallaan poliittisesta, koska se työstää psyykettä aina tietyn sosiaalisen mallin mukaan, poliittisen linjan mukaan, vallitsevan sosiaalisen luokan intressien mukaan.”

Vygotsky on pedagogiikan kannalta merkittävä henkilö, koska hänen ajattelussaan yhdistyvät sekä yksilö että sosiaalinen. Yksilö ei ole irrallaan sosiaalisesta ja sosiaalinen muokkautuu yksilöistä. Vygotskyn perusajatus kiteytyy yksilön ja kielen suhteessa: “The relation between thought and word is a living process; thought is born through words. A word devoid a thought is a dead thing, and a thought unembodied in words remains a shadow.” (Vygotski, Hanfmann et al. 1962, 153.)

Kieli ja ajattelu muuttuvat sukupolvi kerrallaan, ihminen ei koskaan. Toivoisin, että pedagogiikan pitkä ja lonkeroinen sormi tavoittaisi nämä kaikki.

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet:
Daniels, H. 2001. Vygotsky and Pedagogy.
Vygotsky, L.S. 1962. Thought and Language.